Marraskuun kuulumisia - odottavan aika on pitkä kun mitään ei tapahdu
Malttia, malttia, malttia. Siinä on oikeastaan se, mitä marraskuussa on saanut itselle sanoa talon rakennusprojektin suhteen. Talolla ei ole tapahtunut rakentajan puolesta marraskuussa oikeastaan mitään. Viiteen viikkoon ei ole odotettuja vieraita näkynyt. Sisätimpurit kävivät lokakuun lopussa laittamassa sisäkattoon höyrysulkumuovit sekä laudoitukset ja marraskuun ensimmäisinä päivinä välikatolle puhallettiin villat, mutta sitten työmaa on odotellut tekijöitä. Loka-marraskuun vaihteessa arvioitiin, että timpurit olisivat tulleet takaisin marraskuun puolen välin jälkeen tai loppukuusta, mutta tällä hetkellä ei ole tiedossa milloin homma jatkuu. Helmitaloilta olemme yrittäneet kysellä väliaikatietoa, mutta he eivät ole osanneet tähän vastata. Yhtenä syynä tähän on ollut sairaslomat, jolle ei tietenkään voi mitään.
Helmitalo oli alku vuonna saanut myytyä useamman talopaketin, jossa sitten asiakkaista johtuvista syistä talojen pystytys viivästyi. Näitä päästiin pystyttämään heinäkuun jälkeen ja tämä on toisena syynä siihen, että nyt sitten sisätimpureilla on julmetun kiire. Tietysti kaikki tapahtuu järjestyksessä ja meilläkin on sovittu talon viimeiseksi toimituspäiväksi huhtikuun 14.
Kuitenkin kukapa kerrostalokaksiossa kolmen pienen lapsen kanssa asuva ei toivoisi, että talo valmistuisi nopeammin. Olemme kuulleet tarinoita, miten Helmitalo on luovuttanut talon jopa paria kuukautta ennen sovittua toimituspäivää. Odottavan aika on pitkä ja kun on vielä saanut seurata naapurissa nousevaa taloa, joka pystytettiin huomattavasti myöhemmin kuin meidän. Tuossa on jo sisäseinät pystyssä, sähköjä vedelty ja takkaakin pystytetty, niin tietysti ”naapurikateus” iskee ja toivoisi itselläkin hommien edistyvän.
Mutta tässä maltti ja valtti on tarpeen. Se, että hommat ovat nyt seisseet eivät tarkoita että talon toimitus myöhästyisi. Ei ainakaan vielä tässä vaiheessa. Enemmän tällaiset työmaaseisokit vaikuttavat vaan rakennuttajien korvien väliin, kuin itse lopulliseen aikatauluun. Ja ehkä toive siitä, että talo valmistuisi etuajassa katoaa. Rakennuttajan mieltä ehkä rauhoittaisi kun olisi joku rakennuttajan sivu, josta voisi seurata toimitusaikoja ja arvioita aikatauluista mitä tapahtuu milloinkin. Ja jos tulee näitä sairaustapauksia niin rakentaja päivittäisi sinne tietoa ja samalla aikatauluarvioita hommien edistymisestä. Muutenkin tuollainen rakennuttajan extranetsivu olisi hyvä. Sinne voisi kerätä kaikki asiakirjat ja viestit rakentajan ja rakennuttajan välille. Ei tarvitsisi sähköpostista aina kaivaa viestejä, jotka liittyvät tähän projektiin.
Marraskuun rakennuspäiväkirjaan talolle tuli merkinnöiksi välikaton villat ja katon sadevesijärjestelmät ja turvatuotteet. Helmitalolle katon sadevesijärjestelmät ja turvatuotteet toimittaa Sadex. He kävivätkin asentemassa nämä marraskuun viimeisenä työpäivänä. Ei käynyt kateeksi, kun katsoi missä olosuhteissa he hommia teki. Ulkona oli suhteellisen viileä keli. Aamulla satoi vettä, joka muuttui päivän aikana rännäksi ja lumeksi. Mutta sama se on tässä, niin kuin monessa muussakin hommassa. Kun jonkun homman osaa, niin ei se sää hirveästi haittaa. Ja kun tietää mitä tekee, niin tekee, eikä joudu pitämään miettimistaukoja palellen, kuten ”sunnuntairakentelija” varmasti joutuu.
Jos jotain positiivista yrittää etsiä siitä, ettei talolla tapahtunut mitään, niin sain pohjamaalattua autokatoksen rimat lämpimässä ja kuivassa. Nyt nämäkin voidaan asentaa paikoilleen, kun siihen vaiheeseen päästään. Lisäksi kaksiossamme on ahdasta pelailla pallopelejä ja harjoitella salibandya, ilman, että joutuisi pelkäämään jonkun paikan hajoavan. Tässä tilanteessa pelastukseksi tuli talomme rakennustyömaa ja pääsimme innokkaan salibandymaalivahdin kanssa harjoittelemaan torjuntoja raksalle.
Oma projektimme autokatos edistyy, mutta tuokin edistyy hitaasti. Tähän vaikuttaa omat päivätyöt, jotka on hoidettava. Päivän valoisa aika on oikeastaan vain juuri työaikana, joten iltaisin ei oikein tule lähdettyä hommiin. Iltaisin on myös esikoisemme harrastuksia ja kyllä sitä haluaa viettää muutenkin perheenkin kanssa aikaa, joten autokatos on edennyt tämän mukaan. Mitään paniikkia meillä ei ole, sillä marraskuussa saimme tehtyä ne ”pakolliset” mitä listoilla oli. Varaston seinät saivat lähes kokonaan paneelit pintaan ja tuulensuojalevyt eivät ole enää säiden armoilla.
Katto saatiin otsalautoja sekä kulmapeltejä myöden myös valmiiksi. Nyt voi lunta tämän puolesta tulla ja se ei meidän hommia häiritse. Kiitos hommien edistymiselle kuuluu taas isälleni ja appiukolle, jotka tulivat auttamaan, sillä yksin jotkut hommat ovat mahdottomia ja muissakin kyllä helpottaa, kun on kaksi tekijää.
Nyt kun joulukuu on pyörähtänyt käyntiin ja lapset esittävät omia joululahjatoiveitaan, niin ehkä itse voisin kirjoittaa joulupukille toivekirjeen, jossa toivon että pääsemme pian nauttimaan oman talomme takkatulen loimusta.
Helmitalo oli alku vuonna saanut myytyä useamman talopaketin, jossa sitten asiakkaista johtuvista syistä talojen pystytys viivästyi. Näitä päästiin pystyttämään heinäkuun jälkeen ja tämä on toisena syynä siihen, että nyt sitten sisätimpureilla on julmetun kiire. Tietysti kaikki tapahtuu järjestyksessä ja meilläkin on sovittu talon viimeiseksi toimituspäiväksi huhtikuun 14.
Kuitenkin kukapa kerrostalokaksiossa kolmen pienen lapsen kanssa asuva ei toivoisi, että talo valmistuisi nopeammin. Olemme kuulleet tarinoita, miten Helmitalo on luovuttanut talon jopa paria kuukautta ennen sovittua toimituspäivää. Odottavan aika on pitkä ja kun on vielä saanut seurata naapurissa nousevaa taloa, joka pystytettiin huomattavasti myöhemmin kuin meidän. Tuossa on jo sisäseinät pystyssä, sähköjä vedelty ja takkaakin pystytetty, niin tietysti ”naapurikateus” iskee ja toivoisi itselläkin hommien edistyvän.
Mutta tässä maltti ja valtti on tarpeen. Se, että hommat ovat nyt seisseet eivät tarkoita että talon toimitus myöhästyisi. Ei ainakaan vielä tässä vaiheessa. Enemmän tällaiset työmaaseisokit vaikuttavat vaan rakennuttajien korvien väliin, kuin itse lopulliseen aikatauluun. Ja ehkä toive siitä, että talo valmistuisi etuajassa katoaa. Rakennuttajan mieltä ehkä rauhoittaisi kun olisi joku rakennuttajan sivu, josta voisi seurata toimitusaikoja ja arvioita aikatauluista mitä tapahtuu milloinkin. Ja jos tulee näitä sairaustapauksia niin rakentaja päivittäisi sinne tietoa ja samalla aikatauluarvioita hommien edistymisestä. Muutenkin tuollainen rakennuttajan extranetsivu olisi hyvä. Sinne voisi kerätä kaikki asiakirjat ja viestit rakentajan ja rakennuttajan välille. Ei tarvitsisi sähköpostista aina kaivaa viestejä, jotka liittyvät tähän projektiin.
Marraskuun rakennuspäiväkirjaan talolle tuli merkinnöiksi välikaton villat ja katon sadevesijärjestelmät ja turvatuotteet. Helmitalolle katon sadevesijärjestelmät ja turvatuotteet toimittaa Sadex. He kävivätkin asentemassa nämä marraskuun viimeisenä työpäivänä. Ei käynyt kateeksi, kun katsoi missä olosuhteissa he hommia teki. Ulkona oli suhteellisen viileä keli. Aamulla satoi vettä, joka muuttui päivän aikana rännäksi ja lumeksi. Mutta sama se on tässä, niin kuin monessa muussakin hommassa. Kun jonkun homman osaa, niin ei se sää hirveästi haittaa. Ja kun tietää mitä tekee, niin tekee, eikä joudu pitämään miettimistaukoja palellen, kuten ”sunnuntairakentelija” varmasti joutuu.
Jos jotain positiivista yrittää etsiä siitä, ettei talolla tapahtunut mitään, niin sain pohjamaalattua autokatoksen rimat lämpimässä ja kuivassa. Nyt nämäkin voidaan asentaa paikoilleen, kun siihen vaiheeseen päästään. Lisäksi kaksiossamme on ahdasta pelailla pallopelejä ja harjoitella salibandya, ilman, että joutuisi pelkäämään jonkun paikan hajoavan. Tässä tilanteessa pelastukseksi tuli talomme rakennustyömaa ja pääsimme innokkaan salibandymaalivahdin kanssa harjoittelemaan torjuntoja raksalle.
Oma projektimme autokatos edistyy, mutta tuokin edistyy hitaasti. Tähän vaikuttaa omat päivätyöt, jotka on hoidettava. Päivän valoisa aika on oikeastaan vain juuri työaikana, joten iltaisin ei oikein tule lähdettyä hommiin. Iltaisin on myös esikoisemme harrastuksia ja kyllä sitä haluaa viettää muutenkin perheenkin kanssa aikaa, joten autokatos on edennyt tämän mukaan. Mitään paniikkia meillä ei ole, sillä marraskuussa saimme tehtyä ne ”pakolliset” mitä listoilla oli. Varaston seinät saivat lähes kokonaan paneelit pintaan ja tuulensuojalevyt eivät ole enää säiden armoilla.
Katto saatiin otsalautoja sekä kulmapeltejä myöden myös valmiiksi. Nyt voi lunta tämän puolesta tulla ja se ei meidän hommia häiritse. Kiitos hommien edistymiselle kuuluu taas isälleni ja appiukolle, jotka tulivat auttamaan, sillä yksin jotkut hommat ovat mahdottomia ja muissakin kyllä helpottaa, kun on kaksi tekijää.
Nyt kun joulukuu on pyörähtänyt käyntiin ja lapset esittävät omia joululahjatoiveitaan, niin ehkä itse voisin kirjoittaa joulupukille toivekirjeen, jossa toivon että pääsemme pian nauttimaan oman talomme takkatulen loimusta.
Kommentit
Lähetä kommentti